Viimeiset kaksi viikkoa

On outoa lukea edellisiä kirjotuksia, sillä vaikka niiden kirjoittamisesta on vain pari viikkoa aikaa, on tässä ajassa kerennyt tapahtua niin paljon. Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kertoa pieni tiivistelmä viime ajoista.

Vaihtoni ei alkanut kovin hyvin. Vain kaksi päivää saapumiseni jälkeen kuulin, että mummoni on kuollut. Vaikka tieto ei varsinaisesti ollut yllätys, ja vaikka olin saanut hyvästellä mummon ennen lähtöäni, olin silti kutakuinkin valmis palaamaan kotiin seuraavalla lennolla. Tuntui vaikealta olla niin kaukana perheestä tällaisena aikana. 

 

Vaikeuksia tuotti myös sopeutuminen nykyiseen asuntooni. En vain voinut kuvitella viihtyväni moisessa ’’läävässä’’ kesään asti. Lisäksi olin tehnyt joitain virheitä valitessani kursseja, joten päädyin ottamaan ensimmäiseen jaksoon vain yhden kurssin. Kaikilla muilla on (vähintään) kaksi kurssia, joten ajattelin tylsistyväni ja jääväni paitsi kivoista jutuista. Myös niinkin pieni asia, kuin toimimaton wifi, sai minut kiroamaan koko paikkaa.

Pikkuhiljaa täällä oleminen alkoi kuitenkin tuntua helpommalta. Ohjelmaa oli niin paljon, etten kerennyt jäämään märehtimään omaan huoneeseeni. Pienillä Primarkista ja Hemasta ostetuilla kodintarvikkeilla huone alkoi tuntua viihtyisämmältä. Miten paljon vaikutusta yhdellä kylpyhuoneenmatolla voikaan olla? Minulla kävi hyvä tuuri kämppisteni suhteen, sillä he ovat rentoja ja mukavia ja olemmekin viettäneet aikaa yhteisessä keittiössämme. Olen varma, että meillä tulee omaan mukava kevät yhdessä.

Maria tuli Maastrichtista Amsterdamiin! Vaikka Maastricht on toisella puolella Hollantia, oli matka vain 2,5 tuntia junalla.

Voisi sanoa, että täällä alkaa pikkuhiljaa arki rullaamaan. Olen tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä ja siivonnut. Alun huoleni siitä, että tylsistyn liian paljon vapaa-ajan takia, oli turha. Vaikka minulla onkin vain yksi kurssi tässä jaksossa, tämä yksi kurssi vaatii paljon töitä. Meidän odotetaan lukevan joka luennolle useita artikkeleita ja kirjan kappaleita (yhteensä kymmeniä sivuja). Tekemistä siis riittää, joten en ole päässyt edes kunnolla tutustumaan kaupungin keskustaan, vaan joka kerta siellä liikkuessani tunnen olevani hiukan eksyksissä. Toivon, että kesällä osaan jo liikkua luontevasti keskustassa, vaikka nyt tuntuukin, että jokainen kortteli ja kanaali ja silta näyttävät aivan samalta.

Tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa, että viihdyn täällä. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, osallistunut kivoihin tapahtumiin ja nauttinut Suomeen verrattuna hyvin keväisestä säästä. Vaihto-opiskelijoille suunnattujen tapahtumien lisäksi pääsin lauantaina osallistumaan paikallisen buddyni syntymäpäiväjuhliin Huizenissa. Oli muuten hauska sattuma, että juhlissa oli hollantilainen poika, jonka sisko opiskelee Suomessa samassa tiedekunnassa kanssani. Pieni maailma! Pakko muuten sanoa, että Alankomaat on hyvä vaihtokohde, sillä paikalliset puhuvat todella hyvää englantia. Minä itse sain kuulla, että kuulostan aivan Kimi Räikköseltä puhuessani :D Onneksi tässä on vielä aikaa päästä eroon selkeästä suomalaisesta aksentistani. 

Kyllä tää tästä! Tällekin viikolle on tiedossa tosi kivoja juttuja. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille (kahdelle lukijalleni)! <3