Ensimmäisiä ajatuksia matkalta
Lentoni Amsterdamiin lähti
Helsinki-Vantaalta perjantaina 2.2. kello 8.15. Olin sopinut Emmin kanssa, että
menen hänen luokseen torstaina yöksi, sillä Emmi asuu aivan juna-aseman
vieressä. Lentokentälle pääsisi Emmin luota nopeasti lähijunalla. Torstaina
pääkaupunkiseudulla oli raju lumimyrsky ja Finnair oli joutunut perumaan useita
lentoja sen takia. Pelkäsin, että lumisade ei lopu, vaan myös perjantain
lentoja (omani mukaan lukien) jouduttaisiin perumaan. Lumimyrskyn lisäksi myös
lakko vaikeutti liikennettä pääkaupunkiseudulla, sillä bussit, metrot ja
raitiovaunut eivät kulkeneet perjantaina ollenkaan. Lähijunien piti kuitenkin
kulkea normaalisti.
Perjantaiaamuna heräsin
viideltä. Tai no, oikeastaan voisi
sanoa, että kelloni soi viideltä, sillä en nukkunut lähes yhtään, kun jännitin
tulevaa matkaa. Ihana Emmi lähti saattamaan minua asemalle noin kello 5.50 ja
asemalle päästyämme huomasimme, että lähijuna on peruttu. Junia lentokentälle
menee 10 minuutin välein, joten en ensin osannut huolestua. Pian kuitenkin
selvisi, että radalla on sattunut henkilövahinko, ja myös seuraavat junavuorot
peruttiin. Aloin hermostua, sillä tiesin, ettei lakkopäivänä saisi helposti
taksia. Tein check-inin lennolle siinä laiturilla odottaessani. Ihmettelin
vähän sitä, ettei lipussani näkynyt paikkanumeroa. Kello 6.26 juna onneksi saapui,
mutta jonkin turvalaitevian vuoksi se joutui ajamaan tunnelissa hitaampaa kuin
normaalisti. Lentokentällä minulle selvisi, että lento on ylibuukattu ja sen
takia minulla ei ollut paikkaa. Matkatavarapisteen työntekijä neuvoi, että
minun kannattaa mennä mahdollisimman ajoissa portille, jotta he voisivat
järjestää minulle paikan jos kaikki eivät saavukaan kentälle. Olinkin heti paikalla,
kun työntekijä saapui portille ja hetken kuluttua hän antoi minulle uuden
boarding passin, jossa oli myös paikka, joten pääsin kuin pääsinkin lennolle.
Ilmeisesti tuo ylibuukkaus on aivan normaalia, mutta itse en sitä tiennyt. Tämä
kaikki alun sähellys ei nyt jälkeenpäin kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, mutta
olin nukkunut edellisenä yönä vain pieniä hetkiä ja jännitin tulevaa kevättä,
joten tuntui, että matkani on kirottu jo heti alussa.
Amsterdamissa ESN oli
järjestänyt lentokenttäkuljetuksen, joten minun ei onneksi tarvinnut lähteä
seikkailemaan yksin kampukselle. Odotellessamme kuljetusta tutustuin pariin
suomalaiseen tyttöön, jotka olivat kanssa tulossa vaihtoon ja jotka asuivat
samassa talossa kanssani. Asumme alueella nimeltään Uilenstede, joka sijaitsee
noin kuuden kilometrin päässä Amsterdamin keskustasta. Alueella sijaitsevaan
liikuntakeskukseen oli järjestetty erilaisia pisteitä, joissa pystyi muun
muassa ilmoittautua kirjoille kaupunkiin, hankkia pyörän ja katsoa omaa
kurssilistaa läpi yhdessä saapumistiimin kanssa. Kun nämä hommat oli hoidettu,
kävimme hakemassa avaimet asuntoihimme.
Olin suoraan sanottuna
aika järkyttynyt kun näin huoneeni. :D Tiesin, ettei huoneiden taso ole mikään
kummoinen, mutta alussa olin aika kauhuissani. Valitsin huoneeni sillä
perusteella, että sen vuokrasopimus on tulevan remontin takia voimassa vain
kesäkuun loppuun asti. Tyypillisesti huone pitää vuokrata elokuulle saakka. Ymmärrän
nyt, että remontti tulee tosiaankin tarpeeseen. Muovimatossa on sellaisia
valumajälkiä, etten ihmettelisi, jos lattia sen alapuolelta olisi kokonaan laho,
ja koko huoneen yleisilme oli todella suttuinen. Kävin hakemassa
siivousvälineitä läheisestä marketissa ja siivosin koko paikan lattiasta
kattoon. Huone alkaa tuntua nyt ihan siedettävältä, mutta yhteinen keittiö…
huhuh täällä ei taida kukaan käydä katsomassa entisten asukkaiden muuton
jälkeen sitä, mihin kuntoon he paikat jälkeensä jättävät. Uudet kämppäkaverit
vaikuttavat mukavilta, mutta en ole heidän kanssaan paljoa kerennyt tutustumaan
(paitsi suomalaisen seinänaapuriin).


Kommentit
Lähetä kommentti