Aika lentää

Ensimmäinen kuukausi on nyt jo takana päin! Toisaalta tuntuu, että siitä on jo ikuisuus, kun Emmi saattoi minut lumisena perjantaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentälle. Toisaalta aika on kuitenkin mennyt todella nopeasti ja viikot vierii aivan huomaamatta.  Ensimmäinen jakso loppuu jo parin viikon päästä, joten myös ensimmäinen tenttikin lähestyy uhkaavaa vauhtia. Apua!  Onneksi minulla on tosiaan vain se yksi kurssi tässä jaksossa, joten luku-urakan ei pitäisi olla aivan mahdoton.

Meillä oli naamiaiset!

Jokaiselle viikonlopulle on riittänyt tekemistä. Paula ja Juuso kävivät Amsterdamissa pari viikkoa sitten ja toivat Suomesta tuliaisena salmiakkia. Tarjosin tätä herkkua kämppiksilleni, mutta suurin osa ei jostain syystä välittänyt suolaisista karkeista. Harmittaa, etten tajunnut kuvata niitä irvisteleviä naamoja!

Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa!

Helmikuun lopussa koko Eurooppa oli jäässä ja niin myös Hollanti. Kylmimmilläänkään pakkasta ei tainnut olla kymmentäkään astetta, mutta voimakkaan tuulen takia sää tuntui suomalaisittainkin todella kylmältä. Kanaalit jäätyivät, joten paikalliset ottivat kaiken ilon irti ja lähtivät luistelemaan. Kuulin, että kanaalit jäätyvät nykyään ehkä kerran viidessä vuodessa, joten tämä oli harvinaista herkkua. Itse en olisi jäälle uskaltanut, sillä siellä täällä näkyi sulia kohtia. 

Kävimme muutaman kaverin kanssa yhtenä sunnuntaina Haagissa päiväreissulla. Kävimme museossa, jossa on nähtävillä kuuluisa maalaus Tyttö ja helmikorvakoru. Seuraavan päivän pubivisassa pääsin muuten loistamaan, kun kysyttiin, kuka on maalannut kyseisen taulun. Kerroin innoissani nähneeni taulun edellisenä päivänä ja vastaus on varmasti Rembrandt. Noh, ei muuten ollut. Vaikka sivistystä museo ei selkeästikään minulle antanut, mukaan tarttui kuitenkin 60 euroa maksava museokortti, jolla pääsee suureen osaan museoita ilmaiseksi. Museoiden pääsymaksut ovat moneen paikkaan melko kalliita, joten kortti maksaa varmasti itsensä takaisin kevään aikana.

 

Kävimme Rijks-museossa ihastelemassa Yövartiota

Keskiviikkona kävin Eftelingissä, joka on Alankomaiden suurin teema-/huvipuisto. Puistoon meneminen arkipäivänä oli hyvä idea, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa mihinkään laitteeseen muutamaa minuuttia pidempään. Kuulin, että vilkkaimpina päivinä jonot laitteisiin saattavat olla jopa tuntien mittaiset. Efteling oli suuri ja hieno puisto, mutta siellä ei ehkä ole kovinkaan paljon sellaista tehtävää tai nähtävää, mitä ei olisi Linnanmäellä tai Särkänniemessä. Jos kuitenkin matkustaa Alankomaissa ja Efteling sattuu matkan varrelle, on se vierailemisen arvoinen paikka!

Kuolemanpelko oli vahva kuvassa näkyvässä vuoristoradassa

Eftelingissä on paljon satuhahmojen patsaita

Arki täällä on monelta osin samanlaista kuin Suomessa, mutta olen huomannut kyllä eläväni jonkinlaisessa ’’vaihtarikuplassa’’. Tajuntaani ei vielä ehkä ole täysin iskenyt, että en ole täällä lomalla, vaan oikeasti asun täällä. Suomessa käyn todella harvoin ulkona syömässä tai kahviloissa, mutta täällä tätä on tullut tehtyä viikoittain. Tämä tapa pitäisi nyt yrittää karsia pois, sillä ulkona syöminen ei täällä ole sen halvempaa kuin Suomessa. 

Maistoin Ikean lihapullia ekaa kertaa ikinä. Ihan jees!

Keväälle on luvassa monia kivoja juttuja. Muutaman viikon päästä osallistun ESN:n järjestämälle viikon kestävälle Supertripille, jossa vieraillaan Budapestissä, Wienissä ja Prahassa. Olen myös suunnitellut käyväni kevään aikana Pariisissa ja ehkä myös Lontoossa. Myös Belgiassa haluan ehdottomasti käydä, sillä se on niin lähellä. Ulkomaan reissujen lisäksi haluan nähdä hollantia mahdollisimman paljon, sillä juna- ja bussiliput ovat melko edullisia ja matkat lyhyitä. Vaihdon jälkeenkin on luvassa reissaamista, sillä varasimme kavereiden kanssa matkan Maltalle elokuussa! Hauskaa nähdä kuinka monessa maassa sitä tuleekaan käytyä tänä vuonna.