Miten Hollanti on yllättänyt?


Pakko myöntää, että tämän blogin olemassaolo on päässyt välillä unohtumaan, ja niinä hetkinä, kun sen muistaa, ei ikinä ole aikaa kirjoittaa. Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon, muiden muassa mahtava Supertrip, visiitti Maastrichtissa kavereita moikkaamassa ja viikonloppu Pariisissa. On täällä myös toki opiskeltu ja eletty normaalia arkea ja nautittu kesäisistä säistä. Lyhyesti sanottuna täällä menee todella hyvin, ja aika kuluu jopa liiankin nopeasti. Vielä on onneksi monta viikkoa jäljellä ja yritän nauttia niistä täysillä!

Ajattelin tällä kertaa kirjoitella niistä asioista, jotka on yllättäneet Hollannissa. Hollanti ei eroa Suomesta niin merkittävästi, että isoa kulttuurishokkia olisi päässyt syntymään, mutta jotkin asiat täällä kyllä pistävät ihmetyttämään.

  • Pankkikortit. Voisi luulla, että Visalla pärjäisi hyvin eurooppalaisessa pääkaupungissa, mutta yllättäen täällä olisikin syytä olla hollantilainen pankkitili- ja kortti. Junalipun ostaminen ei onnistu ilman hollantilaista pankkikorttia ja yliopistolla täytyy kantaa käteistä mukana, jos haluaa ruokaa. Myöskin rahan lisääminen opiskelijakortille (esim. tulostamista varten) onnistuu vain paikallisella kortilla. Tämän vuoksi en ole tulostanut vieläkään mitään, vaan olen lukenut artikkeleita silmät ristissä tietokoneen ruudulta. Olen joutunut kiusallisiin tilanteisiin pankkikortin toimimattomuuden takia, esimerkiksi kerran ruokakaupassa jouduin kassalla jättämään osan ostoksista pois, sillä korttini ei toiminut eikä käteistä ollut riittävästi. Toisen kerran jätin pyöräni maksulliseen pyörähalliin, mutta vasta lähtiessäni minulle selvisi, että paikka ei huolinut käteistä, ja korttini ei yllätys yllätys kelvannut. Jotkut vaihtarit hankkivat itselleen hollantilaisen pankkitilin, mutta itse olen päättänyt sinnitellyt ilman.

Hollannista kertovaan kirjoitukseen on hyvä sujauttaa kuva kauniista Budapestistä.
  • Kaikki osaavat englantia, mutta kaupan tuotteissa ei ole ikinä tuoteselostetta englanniksi. Suomessa tuoteselosteet ovat yleensä suomen ja ruotsin lisäksi myös englanniksi ja välillä myös muillakin kielillä, joten oli yllättävää, ettei edes monien kansainvälisten merkkien tuotteiden pakkauksissa ole sanaakaan englantia. Alkuun (ja joskus vieläkin) kaupassa sai käydä google kääntäjän kanssa, mutta onneksi nyt osaa ostaa ne peruselintarvikkeet ilman puhelinta.

Meidän lähellä on paikka jossa voi käydä paijjaamassa vauvavuohia. Paras paikka ikinä!


  • Kierrätys on Suomeen verrattuna onnetonta. Silloin kun itse olen aloittanut koulunkäynnin 2001, on koulumme ruokalassa lajiteltu biojätteet (muistan tämän, koska silloin liikkui huhu, että tähteet syötetään sioille). Täällä ei herran vuonna 2018 ole biojäteastiaa yliopistolla, enkä ole varma, onko bioroskista kampuksellakaan. Selkeästi myös lasin kierrätyksessä on pahoja ongelmia, sillä kaduilla on paljon lasinsiruja AINA. Itseasiassa juuri tänään minulle kävi se, mitä olen pelännyt kevään: pyörän rengas puhkesi.

  • Pyöräily on varmasti yleisin liikkumismuoto kaupungissa, mutta kukaan ei käytä kypärää. Joskus hirvittää katsoa, kun äiti sitkuttaa menemään kolme lasta ja neljä kauppakassia saman pyörän kyydissä, ja kenelläkään, edes pienimmillä lapsilla, ei ole kypärää päässä. Hollannin kurssimme vetäjä sanoi, että kypäriä käyttää vain turistit. 




  • Paloturvallisuus vaikuttaa pelottavan huonolta Suomeen verrattuna. Meidän asuinrakennuksessamme ei ole palohälyttimiä ainakaan meidän kerroksessa ollenkaan. Keittiön katossa voi nähdä kohdan, jossa varoitin on selkeästi joskus ollut, mutta joku lienee ottanut sen parempaan talteen. Teimme parin kaverin kanssa munkkeja vappuna, ja emme löytäneet edes sammutuspeitettä yhteisistä tiloista (onneksi sille ei olisi ollut käyttöäkään). Keskustassa taloissa on yleensä todella kapeat ja jyrkät portaat, ja ulko-ovet avautuvat monesti sisäänpäin. En tahtoisi olla sellaisen rakennuksen yläkerrassa tulipalon sattuessa.

Huhtikuun lopussa täällä vietetään kuninkaan syntymäpäivää, jolloin kaikki pukeutuu oranssiin ja lähtee juhlimaan. Vähän samantyylinen juhla kuin vappu, mutta paljon isompi.






  • Julkisilla paikoilla vessat on aina maksullisia. Esimerkiksi baareissa vessan ovensuussa on yleensä tuoli ja pöytä ja pöydällä on lautanen, jossa on kolikoita valmiina. Tuolilla istuu vanhempi rouva, joka vahtii, että 50 senttinen kilahtaa lautaselle.

  • Hintataso ei yleisesti ole Suomea halvempi. Esimerkiksi pesuaineet ovat marketeissa selkeästi kalliimpia kuin Suomessa. Onneksi joissakin Tokmannin tyylisissä kaupoissa on usein hyviä tarjouksia, ja vanhana tarjoushaukkana onnistun yleensä ostamaan pesuaineeni ja meikkini puoleen hintaan. Alkoholi on selkeästi halvempaa kuin Suomessa, ja alahyllyltä saattaa löytää viinipullon alle kolmella eurolla.
Keväällä Hollantiin matkustavan kannattaa käydä kattelemassa tulppaaneja. Me käytiin Keukenhofissa ja oli kyllä kaunis paikka, suosittelen!

  • Leipä on mautonta huttua. En tietenkään olettanut, että täältä saisi kunnon ruisleipää, mutta silti yllätyin, miten huono leipävalikoima on maassa, jossa leipä on yleensä keskeisin (ja monesti myös ainoa) elementti paikallisten lounaissa.  Täällä on myös tapana laittaa leivän päälle hagelslagia eli strösseliä. Ou-to-a.


Kaikista näistä hupsuuksista huolimatta koen, että Hollantia parempaa vaihtomaata on vaikea löytää <3

Pariisi <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Liikkuminen Amsterdamissa ja muualla Hollannissa

Viimeiset kaksi viikkoa

Missä minä asun?